Istuimme puiston penkillä, sinä ja minä. Tunsin kyyneleiden sumentavan näköni, ja sinun kuivaavan ne hellästi. Sisälläni kuohahti. Miten saatoin istua tässä sen jälkeen mitä teit minulle. Halasit minua, lämmin sylisi otti minut vaativaan ja pehmeään otteeseen. Pyristelin pois, en halunnut tätä enää. Nostin katseeni kasvoihisi. Virheetön suu, sileä ja pehmeä iho. Muutama tumma hiussuortuva verhosi sinisiä silmiäsi. Upposin silmistä heijastuvaan kauneuteen. Ei, en voinut antaa sen taas tapahtua. Olin niin usein aiemminkin sulanut pelkästä katseestasi. En halunnut kääntää katsettani pois, siniset silmät katsoivat omiani. Kumarruit lähemmäs, mutta työnsin sinut pois. Miksi en vain voinut sanoa hyvästi? Miksi minun piti vielä istua tässä? Ei mikään kuitenkaan tulisi olemaan ennallaan. Suudelma. Lämmin ja pehmeä, mutta määrätietoinen. Kyyneleet nousivat uudestaan silmiini. Ihmiset ympärillä tuijottivat, mutta et näyttänyt välittävän. En halunnut olla enää missään tekemisissä kanssasi. Miksi sitten välitin sinusta? Rakastinko sinua? Kiersit kätesi ympärilleni, en enää vastustellut. Nojasin sinua vasten, annoin kyynelten kastella paitasi. Silitit hiuksiani ja puhuit rauhoittavasti. -Ei sillä ole väliä, mitä muut ajattelevat. Sanoit pehmeästi. Kyyneleet loppuivat, ja jäljelle jäi vain tyhjä olo. Lämmin halauksesi lämmitti sydäntäni. Ehkä sillä ei tosiaankaan ollut väliä, mitä muut ajattelivat. Nousimme ylös penkiltä, ja pyyhin märkiä kasvojani kämmenselkään. Tartuit käteeni, lähdimme kävelemään. En tiedä, minne menisimme, mutta sen tiesin että enää en olisi yksin. Heräsin äänekkääseen kuorsaukseen, joka kuului aivan korvani vierestä. Säikähdin perinpohjaisesti huomatessani pörröpäisen Tonin vierelläni. Hypähdin hieman kauemmas, mutta sitten muistin eiliset tapahtumat. Vieressäni makaava puolialaston poika oli suudellut minua puistossa. Olin itkenyt, huutanut ja raivonnut hänelle pitkään, ennen kuin olin valmis uskomaan tosiasian. Myönsin itselleni olevani rakastunut. Toni vaihtoi unissaan asentoa ja lopetti kuorsaamisen. Pitkät, yön jäljiltä hujan hajan ja pörröllään olevat hiukset levittyivät sängylle. Silmät olivat painuneet kiinni, ja huulet olivat hieman raollaan. Tumma peitto oli kääriytynyt pojan ympärille jättäen pohkeet ja koko yläkropan paljaaksi. Siirsin kättäni lähemmäs pojan niskaa. Laskin sormet kevyesti lämpimälle iholle. Käteni liukui alemmas selälle. Vielä vähän, ihan vähän. Alaselän kohdalla pysäytin käteni epävarmana. Toni silmät olivat auki, ja hän vilkaisi minua. "Huomenta", hänsanoi pehmeällä äänellä, "kulta", hän jatkoi sitten. Onnistuin vain hymähtämään vastaukseksi samalla kun vedin ikään kuin salaa käteni pois Tonin selältä. Vain lyhyt vilkaisu pojan sinisiin silmiin. Oli pakko katsoa uudestaan. Hieman pidempää. Vielä hetki. Toni hymyili valloittavasti. Ei mitään leveää pepsodent-irvistystä, vaan pieni hymy. Hän kiskoi peiton pois ympäriltään ja siirtyi hieman lähemmäs minua. Hengitin hänen tuoksua, samalla kun hän kietoi kätensä ympärilleni. Se oli ensin pelkkä halaus, sitten hieman enemmän. Suutelin poikaa intohimoisesti, eikä hän vaikuttanut mitenkään vastaheränneeltä. Heräsin vasta nyt kunnolla tajuamaan, mitä tapahtui. "Toni, ei kai me nyt voida", aloitin. "Miks ihmeessä ei, mä haluan sua", poika vastasi pehmeästi. En osannut vastata, joten Toni jatkoi siitä, mihin oli jäänyt. Lattialla oleva puhelin pärähti soimaan samalla, kun näykkäisin leikkisästi pojan korvanlehteä. Hapuilin puhelimen lattialta. Näytössä luki "Jassu soittaa". "No moi", vastasin ja yskin perään peittääkseni hengästymiseni. "No moimoi, aattelin vaan että meiänhän piti aamulla nähä kaupungilla, mutta sua näy missään." "Ai niin joo, tota joo mä tuun sinne heti, puen vaan päälle", vastasin ja yskin taas. "Etkai sä oo tulossa kipeeks?" Jassu huolehti. "E-en kai mä. Mutta pitää lopettaa, moi", vastasin hätäisenä ja suljin puhelun. "Mun piti mennä kaupungille..", sanoin Tonille